Tavoilleni uskollisena nostin lipun salkoon. Seisoskelin hetken seuraten kuinka kylmä talviviima liehutti kansallistunnustamme aamun ensimmäisten auringonsäteiden valossa.
Mitä ajatuksia tuollaisessa hetkessä syntyy. Värithän ovat runoissa ja lauluissa useinkin esiintyneet. Valkoisen sanotaan kuvaavan vitivalkoisia lumihankia ja taivaan pilviä, kun sinisen taas sanotaan havainnollistavan vesistöjämme: puroja, jokia, järviä ja meriä sekä taivaan sineä. Nämä vievät luontevasti ajatukset luontoon ja ilmastoon, jotka vuorostaan tämän päivän keskusteluissa ovat saaneet yhä suuremman mielenkiinnon. Luonnonsuojelu ja ilmastonmuutos ovat kaikkien huulilla ja olemme sen tosiasian edessä, että nämä haasteet toden teolla vaativat toimenpiteitä, vakavasti jo ruohonjuuritasolla!
Jos edelleen jatkaa asian punomista tutkimalla liputuspäiviä almanakasta, johon siis tartuin, voidaan huomioida seuraavia seikkoja.
Moni näistä päivistä on omistettu kultturin, sekä taiteen, kirjallisuuden että musiikin merkkihenkilöille. Silloinhan tulee ajatelleeksi sivistystä, jonka kasvualusta totta kai luodaan kutsumamme koulujärjestelmän puitteissa. Näillä kuuluisuuksilla joille liputetaan ei aikanaan ollut tämän päivän tapaista koulutusjärjestelmää, joka antaa jokaiselle tasa-arvoisen mahdollisuuden kehittymiselle. Jokaisen on syytä arvostaa suuresti tätä mahdollisuutta!
Vähemmistöillä on omat juhlapäivänsä, jolloin liputetaan, näin myös veteraaneilla. Mikäli unohdamme erilaisuuksien kunnioittamisen inhimillisessä olemassaolossamme olemme tuomitut köyhään elämään. Emme saa unohtaa ihmisoikeuksia emmekä lapsen oikeuksien viestiä arjessamme kuin myös iäkkäämpien ja vanhempien kunnioittamista. Kummallekin perheen vanhemmalle nostetaan vuorollaan lippu salkoon.
Työn päivä, vappu, on iloinen juhla useimmalle meistä. Mitä työ meille sitten on antanut? Hyvinvointia, kyllä, mutta ilman sekä alhaisen että ylhäisen ahkeraa työtä ei aineellisia rikkauksia olisi saavutettu. Tässä olisi kyllä mielekästä nähdä tasaisempi jako, ettei tarvitsisi nähdä leipäjonoja. Köyhyyteen ja epätasa-arvoon pitäisi kyllä voida puuttua alemmillakin poliittisilla tasoilla.
Niin kansainvälisten yhteisöjen kuin enemmän tai vähemmän isänmaallisten liputuspäivien paikat ovat toki itsestään selviä. Ne muistuttavat meitä siitä, että me suomalaisina kaikesta huolimatta perustellusti voimme olla ylpeitä saavutuksistamme historiamme aikana.
Nämä neljä yllämainittua teemaa: luonto, koulutus, tasa-arvo ja vaurauden jako, jotka tuiki tavallinen liputuspäivä minussa herätti, ovat samat tukijalat, jotka on asetettu tärkeimpien arvojen joukkoon Vihreiden puolueohjelmassa. Ne ovat olleet siellä liikkeen alusta lähtien.
Viimeistään silloin, kun astut äänestyspaikan pihalle ja näet siniristilippumme liehuvan voit omistaa ajatuksen yllä sanottuun.